Kirjani päähenkilö, Tyttö Li(i)kanen-Suora on päättänyt olla viikon hiljaa. Retretin aikana hän aikoo yksintein kirjoittaa valmiiksi lopputyönsä, lopettaa tupakan polton ja puhdistautua samalla sekä henkisesti että ruumiillisesti. Tämä ei tule olemaan helppoa, Mikä voi olla sivusta katsojasta välillä hauskaakin. Tyttö pohtii hiljaa ollessaan suuria ja pieniä asioita. ”Elämässä saa vaikka mitä, kun osaa kysyä. ”Näytätkö minulle takapuolitatuointisi”, on esimerkiksi asia, josta pitää tehdä suullinen sopimus. Ja jos näytetään kysymättä, on hyvä voida sanoa: ”Älä helvetissä näytä”. Tyttö Li(i)kanen-Suora on noin 33-vuotta vanha ja asuu Tukholmassa Östermalmilla. Hän on rikas. Eli tämä kirja poikkeaa tietoisesti perinteisestä ruotsinsuomalaisesta kerronnasta, jossa kilpaillaan alkoholiongelmilla ja muulla kurjuudella. Sillä kaikilla ei mene huonosti. Sikalat on jo kuvattu ja se on tehty niin hyvin, etten ryhdy kilpailemaan kaukalopaikasta. Monet toisen ja kolmannen polven tukholmansuomalaiset asuvatkin nykyään mukavasti ”Tullien sisäpuolella” ja opiskelevat ja työskentelevät monilla aloilla. Tyttö on kylläkin melkein ensimmäistä polvea koska on tuotu Ruotsiin lapsena. Myös Östermalmilla asuu ja on aina asunut suomalaistaustaisia ja kaduilla kuulee usein suomea. Östermalm ja sen kummallisuudet näyttelevät myös omaa humoristista osuuttaan kirjassani. Kirsi