George Sandin (1804¿1876) ja Gustave Flaubertin (1821¿1880) kirjeenvaihto kuuluu täyteläisimpiin dialogeihin, mitä kirjallisuudenhistoria tuntee. Se on säilyttänyt tuoreutensa siinä missä heidän paras proosansa. Kummankin uskoutumisen ja vastakaiun tarve yhtyneenä etevään itseilmaisuun luovat kirjeistä inhimillisesti puhuttelevia elämäkerran palasia. Vapautuneena, ajoittain sähäkkänä ajatustenvaihdon foorumina ne myös heijastelevat monipuolisesti aikakauden kirjallisia, filosofisia ja poliittisia virtauksia. Ennen muuta Sandin ja Flaubertin kirjeenvaihto on kuitenkin kahden mestarikirjailijan ystävyyden monumentti.