"Niin ylivoimaisesti kuin Christie jo hallitseekin WSOY:n hyvätasoista sarjaa, on hän tällä kerralla päässyt aivan erikoisluokkaan." S-a, Kansan Uutiset 1962 Tytöt tappelevat keskenään hysteerisen raivon vallassa ja syytävät toisilleen rumia sanoja. Vaaleaverikkö heittää ilmaan tukon toverinsa punaisia hiuksia virkavallan silmien edessä. Parin viikon kuluttua punatukkainen tyttö haudataan hiljaisuudessa. Pian tämän jälkeen isä Gorman saa kiireisen kutsun rouva Davisin kuolinvuoteen ääreen. Naisparka kertoo tarinan, ja pappi kolkataan jo kotimatkalla. Tässä kertomuksessa Christie irrotteli monin tavoin: voodoo-verhon ja mystiikan hämmentämää sattumien sarjaa selvittelee kirjailijan parodinen alter ego, rouva Ariadne Oliver, ja Christie kokeili vähän uudenlaista trillerityyliä.