Tragikoomista, lempeän viisasta ja vapaana rönsyilevää proosaa! Romaanin alter ego, elettyä elämäänsä muisteleva kirjailija, on paljon tekijänsä näköinen.

Otto - ikääntyvä kirjailija, jazz-pianisti ja entinen poliitikko - tarkkailee Meilahden työhuoneensa ikkunasta koivua, jonka lehtipuvussa havaitsee vuodenaikojen vaihtelun. Hän kirjoittaa, käy luennoimassa ja ihastuu naapurissa vastaanottoa pitävään lastenterapeuttiin.

Muistot eletystä elämästä hiipivät esiin: lapsuus sodan aikana, omien vanhempien kohtalot, kiihkeä ja nostalgisoitu 1960-luku, vuodet eduskunnassa. Otto seuraa uutisia, pohtii moraalisia kysymyksiä ja kritisoi hallituksen viimeaikaisia päätöksiä. Hän käy elokuvissa, pelaa kasinolla ja tutustuu yhä paremmin naapuriinsa... Claes Anderssonin romaanissa on paljon tuttua: se on tekijänsä näköistä, hurmaavan vapaana rönsyävää proosaa - traagista ja koomista, lempeän viisasta, vihaistakin.