Omaelämäkerrallinen Oton elämää saa jatkoa

Vanha kirjailija Otto jatkaa sielun pohdiskelua kirjoittajankolossaan Meilahdessa. Vanhetessaan hän ärtyy yhä enemmän maailman typeryydestä ja petollisuudesta. Venäjä miehittää Krimin, Putinin retoriikka kovenee ja televisiossa näytetään kuinka pyövelit mestaavat länsimaisia avustustyöntekijöitä. Hupsista vaan, todetaan. Ottoa huolestuttaa sodanuhka jota kukaan muu ei näytä näkevän. Kuolemasta näyttää urheilun ja erotiikan ohella tulleen erityisen mielenkiinnon kohde.

Oton kyky tuntea häpeää on yhtä heikkoa kuin ennenkin, mutta ei hän sitäkään häpeile. Otto on varma että elämämme tarkoitus on kadota täältä. Kysymys kuuluu, jääkö kaikki tämä jäljelle kun häntä itseään ei enää ole?