Shakespearen vimmaisten ja terävien kuningasnäytelmien komea päätösosa on esikuvaansa kunnioittava poliittisen nuorallatanssin taidonnäyte.

KARDINAALI WOLSEY: Oi, miten kurja on se raukka, jonka onni riippuu ruhtinaiden suosiosta! Heidän hymynsä, jonka lämpöön pyrimme – heidän herkän puolensa – ja heidän tuomansa tuhon väliin mahtuu enemmän pelkoa ja tuskaa kuin sota tai naiset saavat aikaan; ja kun hän viimein lankeaa, hän lankeaa kuin Lucifer, vailla toivoa.

Kuudesta vaimostaan tunnettu kuningas Henrik VIII (1491–1547) on Shakespearen näytelmässä monisärmäinen, kunnioitettava hahmo. Hovin ja kirkon valtajuonitteluun kytkeytyy kuninkaan avioero katolisesta Katariina Aragonialaisesta sekä uusi suhde Anne Boleyniin, josta tuli kuningatar Elisabet I:n äiti. Teos on kirjoitettu Elisabetin seuraajan Jaakko I:n valtakaudella.