"Varhaisimmat muistot, ne aistimukset ja mielikuvat jotka ovat säilyneet kauimmin, läpi elämän, herättävät myös kunnioitusta. Niihin tuntuu sisältyvän jotain ratkaisevaa ja vaikkeivät ne koskaan täysin selitykään, niiden kokoonkerimisellä tuntuu olevan erityistä merkitystä vanhana."Muistelmaromaanissaan Eeva Kilpi seuraa lapsuuttaan Hiitolan Raivattalan kylässä talvisotaan saakka, jolloin hän oli 11-vuotias. Muistot ulottuvat hänen elämäänsä halkovan rajan ylikin epilogiksi 60 vuotta myöhemmin. Mennyt maailma aukeaa eläväksi ja vaikuttavaksi kokonaisuudeksi, josta paikoin näkee pienimmätkin yksityiskohdat.