Romaani sukellusvenesodasta ja jäljestä, jonka se ihmiseen jättää.

Ollaan jatkosodan kynnyksellä, kun sukellusvene Vesihiisi saa erittäin salaisen tehtävän. Veneessä on radio- ja vesikuuntelumatruusi Veijo Leskinen, älykäs ja matemaattisesti lahjakas nuori mies, ensimmäisessä varsinaisessa sotatoimessaan, niin rauhan aika kuin vielä onkin. Sitten sota syttyy.

"Sukellusvenemiehet kuulevat lähestyvän, laahaavan äänen. Neuvostosotilaat pudottavat raivaajasta metalliin ja sähköön reagoivan sukellusveneiden etsintälaitteen. Kaapelin rapina voimistuu. Paavo sammuttaa virran kuuntelulaitteesta, sähkömestari varavalaistuksen. Sydämet jyskyttävät ja hiki helmeilee. Sukellusveneessä vallitsee täysi hiljaisuus ja pimeys." Syvyyspommit räjähtelevät, heittelevät alusta, pelko kihelmöi eivätkä kaikkien hermot kestä pimeyden hyytävässä syleilyssä. Vuosikymmeniä myöhemmin Kemissä kaksi nuorta miestä tapaa Veijo-sedän, sukulaisen ja sotasankarin. Alkoholia kuluu eikä todellisuus aina erotu kuvitelmista, nykyisyys menneestä. Kahta maailmanaikaa yhdistää Veijon pistooli, saksalaisvalmisteinen Parabellum. Pimeys on kertomus siitä, kun sukellusvene ei lähde miehestä, vaikka mies on lähtenyt sukellusveneestä. Laadukkaista sotakirjoistaan tunnettu Pekka Jaatinen eläytyy tosipohjaisessa romaanissaan sukellusvenemiehen karuun elämään koskettavasti ja elävästi. Jaatinen kuvaa myös sotatraumaa, sen syntyä ja seurauksia niin sodan kokeneille kuin ihmisille heidän ympärillään. "Hei, pistä se pois", Simo sanoi. "Sovitaan, että me lähetään nyt ja ei oo käytykkään täällä, jooko? Ei oo koskaan käyty täällä. Ei tunneta sua ollenkaan, tä?" "Turpa tukkoon joka iikka." Sota ei ole loppu, leikki on. Ja kohta ehkä kaikki.