Aikalaiskuvaus nousukauden keskiluokkaisista, jotka eivät halua asunnottomien asuntolaa lähelle idylliään.

Koivunotkon pientaloalue on varsinainen herrankukkaro keskellä Helsinkiä. Siellä vehreän puron varrella asuu myös Jarmo Koponen, 37-vuotias työvoimaohjaaja, aviomies ja kahden lapsen isä.

Jarmon parisuhde kriisiytyy, kun Kirsi-vaimo kertoo aikeistaan lähteä vuodeksi Brysseliin EU-komennukselle. Uutta päänvaivaa Jarmo saa naapurin Mervin paljastettua rivitaloyhtiön saunatilojen homepesäkkeen. Lisäksi tien toiselle puolelle ollaan perustamassa asunnottomien tukikotia. USA:n kasatessa kansainvälistä koalitiota Irakia vastaan myös As. Oy Koivunotkonpolku 6 käy muukalaiset torjuvaan ennakoivaan itsepuolustukseen. Tukikotiyhdistyksen viehättävä Silja sotkee Jarmon unirytmin lopullisesti taivutellessaan Pro Koivunotko -liikkeen puheenjohtajaa puolelleen. Samaan aikaan kun Kirsi käy paperisotaa Brysselissä ja amerikkalaisoperaatio etenee Irakin aavikoilla, itsepetos ja vastuun pakoilu vetävät Jarmon henkiseen umpisolmuun. Kaikki viidentoista vuoden aikana rakennettu joutuu äkkiä vaakalaudalle.

Reko Lundánin romaanissa vuorottelevat satiiri ja tragedia. Johtoteemoiksi nousevat vieraan pelko, miehen rooli ja psyyken järkkyminen.

Reko Lundán (1969–2006) oli kirjailija ja teatteriohjaaja, joka tunnettiin yhteiskunnallisista aiheistaan. Hän kirjoitti kolme romaania, joista viimeisen yhdessä vaimonsa Tina Lundánin kanssa, kahdeksan näytelmää ja kuunnelmia.