2000-luvun alun ikimuistettavin esikoisromaani

Riku Korhosen aikalaisromaani on turkulaislähiöön sijoittuvien episodimaisten ja toisiinsa nivoutuvien kertomusten kudelma. Lähiöstä muodostuu vertauskuva historiallisen perinteen sirpaloitumisesta, toisaalta se näyttäytyy tarinoiden kasvualustana, paikkana, jossa kohtalot risteytyvät.

Rakkauden, rakkaudettomuuden ja kuoleman ehdottomuus ovat ihmisissä läsnä kaikkialla. Hienovaraisin maagisin ja tutkituin elementein Korhonen laajentaa suomalaisen proosakirjallisuuden usein melko kapeaa kuvausta lähiöistä sosiaalisten ongelmien täyttäminä, ikävystyttävinä ja kulttuurittomina slummeina. Kerronnan sävy vaihtuu taitavasti nostalgiasta ironiaan tai groteskista runolliseen.

Riku Korhonen (s. 1972) nousi nopeasti suosioon esikoisromaanillaan Kahden ja yhden yön tarinoita (2003), joka voitti Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon. Hänelle on myönnetty myös Euroopan Unionin kirjallisuuspalkinto ja hän on ollut Finlandia-ehdokkaana.