Piirityspäiväkirja on taitavasti kirjoitettu kuvaus tuon ajan nuoren arjesta, koulunkäynnistä ja ihastuksesta. Se on myös kuvaus yhdestä historiamme synkimmästä ajanjaksosta. Kirja tuo uutta näkökulmaa ajankohtaiseen keskusteluun toisen maailmansodan tapahtumista.

16-vuotias Lena aloitti päiväkirjansa kirjoittamisen vain joitakin kuukausia ennen kuin Saksa piiritti Leningradin syyskuussa 1941. Lähes 900 päivää kestäneen eristyksen aikana kaupungissa kuoli yli miljoona siviiliä joko nälkään tai pommituksiin. Lena selviytyi hengissä, mutta joutui seuraamaan vierestä muun muassa oman äitinsä kuoleman.

8.2.1942 Lena kirjoittaa:

"Äitini kuoli eilen. Nyt olen yksin."

Lena on seurannut ympäristöään aktiivisesti ja kirjannut havaintonsa päiväkirjaan yksityiskohtaisen tarkasti. Nälästä oli tullut kaupungin asukkaille pysyvä olotila ja pakkomielle, ja Lena oli huomannut kauhukseen, kuinka nälkä saa ihmisen kadottamaan kaiken inhimillisyyden ja empatian. Kirjoittaminen oli Lenalle tärkeä keino selvitä noista kauheuksista.

Päiväkirja päättyy 25.5.1942, kun Lena kirjoittaa odottavansa evakuointia. Myöhemmin saatujen tietojen mukaan evakuointi onnistui ja Lena pääsi pois kaupungista. Lena Muhina kuoli vuonna 1991 Moskovassa, 66-vuotiaana ja perheettömänä. Hän ei koskaan puhunut piirityksestä kenellekään.

Nimetön lahjoittaja luovutti päiväkirjan Neuvostoliiton valtionarkistoon vuonna 1962. Se pysyi piilossa, kunnes Pietarin eurooppalaisessa yliopistossa työskentelevä historiantutkija Sergei Jarov löysi päiväkirjan.

Esipuheen teokseen on kirjoittanut Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin tutkimusjohtaja, professori Markku Kangaspuro.

Pauli Tapio

Piirityspäiväkirja

Sodalla ei ole naisen kasvoja